Voihan itku sentään...

En tiedä tehdäänkö meillä hampaita vai mikä nyt mättää neitillä! Useampana päivänä on ollut jo kränkkä ja tuntuu, että pahenee vaan. Luojan kiitos tuo kyllä nukkuu ihan hyvin edelleen (KOPKOP nyt puuta ja äkkiä), mutta hereillä ollessaan itkee enemmän kuin aiemmin. Ikenissä ei ainakaan tunnu vielä mitään, mutta olen ymmärtänyt, että se hampaiden puskeminen voi olla aika pitkäkin prosessi? Eli onko ne ikenet kipeänä jo vaikka päällisin puolin mitään ei näy tai tunnu?

Eilen oli päivällä hyväntuulinen, kun oltiin kylässä tapaamassa koulukaveriani ja tämän ihanaa, pikkuista 3 viikon vanhaa neitosta. Illalla sitten mikään ei oikein ollut hyvin ja oli kovin itkuinen. Kun oikein kovasti ilmeilee, pussaa ja hölisee KOKO ajan, niin itku saattaa muuttua nauruks ja hetken voi ihmetellä melko tyytyväisenä. Mutta sillä sekunnilla, kun oman katseensa kääntää pois, niin itku alkaa. Sylissäkään ei välttämättä helpota. Useamman päivän jo jatkunut tätä ja tuntuu, että nyt koko ajan vähän yltyy ja pahenee.

Tänään jo aamusta asti oli kränkkä ja itkuinen. Hetken jaksoi olla hyvällä tuulella ja ihmetellä lelujaan ja äitin pärstää. Heräsikin itkuisena, kun yleensä aamun tunnista aina siitä, että herään likan hyväntuuliseen ääntelyyn. Itkun kautta sitten nukahti aamupäivällä syliini lyhyille unille (jouduin oikeastaan herättään, ettei mene ihan sekaisin rytmi) ja nyt nukkuu ulkona vaunuissa. Tsekkasin jo kuumeenkin, mutta kainalota mitattuna ei ainakaan ollut. Eikä ole tarvinnut särkylääkettä nukkuakseen. Tosin on saattanut herätä kolmekin kertaa yössä, kun normaalisti herää sen 1-2 kertaa. Olikohan perjantai-ilta, kun annoin särkylääkettä, kun ei meinannut sylissäkään rauhoittua ja itki lohduttomasti. Muuten ei ole iltaunille (tai päikkäreille) nukahtamisessa ollut ongelmia.

Kyllähän tuo pistää äitin pään pörräämään, että mikähän mahtaa olla vikana. Toivon, että olisi tosissaan vaan noita hampaita, ettei ole kipeäksi tulossa. Onhan se vähän räkäisempi ollut, kuin aiemmin, mutta ei paljoa. Saattaa jossakin asennossa jossain vaiheessa vähän rohista, mutta nenä on kuitenkin auki ollut, enkä ole tosiaan huomannut, että makuuasento olisi jotenkin huonompi. Harmittamaan se pistää, kun ei voi oikein toista auttaa. Toisaalta taas meinaa nousta ne muutaman kuukauden takaiset tunteet takaisin pintaan ja oikein tunnen, kun se kiukku lähtee kohoomaan. Se tunne on NIIN persiistä. Oikein alkaa sekin ärsyttään, että nytkö taas alkaa tää maksimaalinen ketutus. Onneksi, toistaiseksi ainakin, on vielä se mahdoton oma kiukku pysynyt enemmän taka-alalla.