Esimerkki 1.
Lähden usein vaunulenkille tuosta läheltä menevän joen yli. Siinä menee sellainen kevyen liikenteen pieni silta. Melkein joka kerta, kun kuljen siitä, niin ajattelen, että "mitäs jos tää silta nyt romahtais?" Alan pohtia, että miten toimisin, jos jouduttais sinne hyytävään veteen ja miten saisin likan kiskottua vaunuista ja pelastauduttua rantaan. Varsinkin, kun en ole mikään kummoinen uimari ja vesi ei muutenkaan ole suosikki elementti. Yleensä sitten käsken lopulta itseäni lopettamaan ja totean, ettei sellaista nyt tässä tapahdu.
Esimerkki 2.
Olen kaupassa neidin kanssa kaksistaan. Neiti on turvakaukalossa kärryissä. Vien likan autoon kaukalossaan ja menen palauttamaan kärryt läheiseen palautuspisteeseen. Mutta... "mitäs jos nyt joku auto ajaisi tässä parkkiksella mun päälleni?". Tyttö olisi yksin autossa, minä taju kankaalla, eikä kukana saisi tietää, että mulla on vauva autossa ihan yksin. Sitten kauhistelen sitä kuinka tuo itkisi autossa yksin lohduttomana. Siihen käsken aina itseäni jälleen lopettaa.
Esimerkki 3.
Likan huone on yläkerrassa ja rappusia tulee kuljettua - likan kanssa ja ilman. "Mitäs jos nyt likka sylissä kaadun näissä rappusissa?". Mietin, että kuinka saisin likan pidettyä turvassa ja mitäs jos itselleni sattuisi jotain, eikä muita olisi kotona? Ja nyt taas sitten riittää!!
MIKSI, oi miksi pitää kehitellä kaikkee tällasta päässään? En ole ikinä aiemmin ollut tällainen ja melkein kyyneleet nousee silmiin, kun mietin miten kamalasti voisi käydä. Tää on niin tyhmää, mutta niin vaan se mielikuvitus lähtee kiitolaukkaan ihan varoittamatta. Sitten kun itse ehdin edes oikeasti tajuta, niin kuvitelmat on jo pitkällä ja siinä vaiheessa pistän stopin hommalle.
Niin tyhmää ja raastavaa. Että ihminen osaakin kiusata itseään näin!
Mut hei, onneks meidän neiti on tänään jo ollut pirteämpi. Perjantaina ja eilen nukuttiin äitin sylissä, tänään ollaan jo oltu ilosempia. Tosin kun äiti niistää nenää pikkuniistäjällä, niin joku voisi luulla, että lasta rääkätään pahemminkin. ;) Ja niin! Viime yönä nukuttiin 9,5 tuntia putkeen. Tai kuka nukku ja kuka ei, mutta huikeaa silti.
Perjantain pikkupotilas!
Tänä aamuna oltiin virkkuina jo klo 7, kun unta oli kiskottu 9,5 tuntia.
Äitin mussukka! <3
Mä teen tätä myös! :,/ Ihan kauheeta ittensä kiusaamista, mutta ei sille oikeen voi mitään. Monissa tilanteissa alkaa mielikuvitus laukkaamaan ja kunnon pelastusoperaatiot pyörii päässä.. Tosin oon tehny tätä jo eläinten kanssa, tyylillä JOS tulis tulipalo, miten pelastaisin eläimet ja itteni, JOS joku murtautuis meille, miten pelastaisin eläimet ja itteni jne. Yritän kans jossain vaiheessa stopata miettimisen, etten ihan lamaannu näiden juttujen kanssa :D
VastaaPoistaTotta muuten! Tulihan tuota jo eläintenkin kanssa pohdittua. Ja lisäksi olen miettinyt, että jos tulisi tulipalo, niin kuinka saisi valokuvat turvaan. ;) Niitä kun ei saa kaikkia sitten takaisin... Mutta tyhmää tosissaan, mutta minkäs sitä ihminen itselleen voi. :D
Poista