Nyt, kun meidän neitosella on ikää melkein 5kk, niin voin sanoa ensimmäisen kerran, että nautin imettämisestä. Ei se vieläkään ole mikään sellainen "ah, miten ihanaa ja mikä yhteys ja mikä upeus ja sitä ja tätä". Mutta etenkin iltaisin, kun tuolla lastenhuoneen muhkealla nojatuolilla imettelen ennen tytön nukkumaanmenoa, niin kyllä siinä sellainen hellyys iskee. Toinen hieroo väsyneenä silmiään samalla kun on tissillä ja on siinä ihan pikkusena ja rauhassa. Silloin tekee mieli silitellä ja höpistä kaikkea ällösöpöä. Se on minun pikkuinen ihana pallero, joka siinä niin kauniisti on. <3
Tämän tunteen halusin jakaa niiden muiden kanssa, jotka ovat aiemmin jakaneet samoja fiiliksiä imetyksestä kanssani (aiheesta täällä). Fiilikset siis saattavat muuttua! Ja minä kyllä edelleenkin pysyttelen pois kaikista imetyksen ihanuus -keskusteluista ja nautin nyt tämän hetkisesta tilanteesta. Sanotaanko vaikka niin, että ajatukset ovat muuttuneet parempaan suuntaan ja olen siitä tyytyväinen, nostamatta tätä hommaa kuitenkaan mitenkään erityisesti jalustalle. Jokaisella on omat ajatukset ja tunteet imettämisestä ja jokainen saa niillä omilla fiiliksillä mennä.
Kukin tyylillään. Hyvä me! *tähän sellanen peukku ylös "hymiö"*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti