Aamulla en meinannut enää edes muistaa, että illalla meinasin jo olla itku kurkussa, että mikä tossa vauvassa on vikana. Mutta ehkäpä mikään ei ole vikana. Tää on taas näitä vaiheita, joita vaan on ja joita täytyy jaksaa. Vertaistuki on aika iso juttu ja kun sain selostettua tilanteen juurta jaksaen ja muutamia mielipiteitä ja tsemppauksia, niin homma alkoi jo tuntua paljon pienemmältä.
Yö meni myös ihan mukavasti. Neiti heräsi vain kaksi kertaa. Tosin toisella kerralla oltiinkin hereillä noin tunti. Nyt ei kuitenkaan ollut mitään huudetaan-naama-punaisena-ja-hikisenä-kiukkua, vaan ihan sitä perusähräämistä. Kerran kävin kääntämässä likan, kun se oli poikittain jalat pinnojen välissä ja toisen kerran, kun tuo oli kääntynyt vatsalleen. Taisin siinä välissä itse jo vähän torkahtaakin. :D Toisen kääntämiskerran jälkeen tuo sitten nukahtikin hetken silittelyn päätteeksi.
Aamulla herättiin taas vähän aikasemmin, puoli kahdeksan aikoihin. Sitten toisaalta aika pian tuo nukkui aamupäikkärit ja pitkillekin päikkäreille päästiin ihan hyvissä ajoin. TOSIN sain vähän vauhtia töppösiin, kun olin suihkussa ja tuo alkoi känistä vaunuissa. Ehdin just hutasten kuivaamaan ja heittään vähän päälleni, ennen kuin itku yltyi ja lykkimään likan takaisin uneen.
Nyt olen aika hyvillä mielillä! Tänään vähän jääkiekon katselua kotisohvalta (ja huomenna myös) ja sitten lauantaina viimeinen vauvauinti, pakkaamista, ja matkaan! Mies tosin yrittää päivällä vähän nukkua, kun ajetaan yöllä. Onneksi miehen velikin tulee kyytiin, niin on mahdollista vuorotella ajamisessa. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti