Nyt kyllä surettaa, harmittaa ja ahdistaa! Taas meni ilta huutamiseksi. Yritin nyt kovasti alkuun vain silitellä ja rauhoitella tuolla pinniksessä... Kun lääkäri oli sitä mieltä, että on niin hyvin kehittynyt, että se vaikuttaa uniin. Mutta siinä vaiheessa, kun toinen huutaa (mun mielestä kipuitkua) hikisenä, niin ei kai sellanen oo normaalia? Syliinkään ei rauhoittunut. Annoin Panadolin ja sit lopulta neiti nukahti tissille ja nyt nukkuu pinniksessä.
Viime yö tosiaan meni tosi hyvin, niin kuin on mennyt tässä normaalisti ja tämän päivän on ollut oma iloinen ja touhuileva itsensä. Sitten ilta meni taas ihan lekkeriksi. Mää en tajua! Ei ihan tunnu normaalilta tommonen, mutta mistäs minä toisaalta tiedän. :(
Lappiin lähtö alkoi taas epäilyttää, kun pidettäis vaan koko mökkiä hereillä tollasella huudolla! Välillä tuntui nyt, että taju lähtee koko lapselta, kun alkoi mennä huuto välillä ihan mahdottomaksi vaikka oli sylissä. Mitä tässä nyt sitten teet? Lääkäri sanoi, että terve on. Mutta eihän sekään nopealla korvien ja kurkun kurkkauksella ja mahan kuuntelulla voi kaikkea tietää. Ja kun päivisin tuo on ihan normaali. Tietty huonon yön jälkeen vähän känkkäränkämpi, mutta pääpiirteittäin oma itsensä kuitenkin.
En tiiä... Aina kun ehdin sanoon jotain, niin tapahtuu jotain joka kumoaa edellisen. Onko tää vaan joku vaihe? Vai mitä helkkaria ja miks just nyt! Ei viittis lähtee 900 km ajaan ja toteaan, että tää on yhtä huutoa...
ARGH!
Oisko hampaat?
VastaaPoistaMeillä poju sai mummilassa viimeksi pari outoa itkukohtausta eikä tosiaan meinannu syliinkään rauhoittua (muistin juuri). Poika oli ihan tulessa, kun huusi ittensä ihan läkähdyksiin enkä vielä tänäkään päivänä tiedä, mikä ihme oli kyseessä. Toisella kerralla jopa siristeli silmiään kaikelle valolle eikä lopulta suostunut silmiään aukaisemaan! Meinasi välillä jo rauhoittua syliin, kun heijasin ihan kunnolla puolelta toiselle isoa heijausliikettä. Sitten alkoi huutaa uudestaan ja lopulta tää raivo kesti sen verran pitkään, että mä en jaksanu enää pitää kiemurtelevaa huutavaa poikaa sylissä. Viimeisenä keinona laitoin turvakaukaloon (jota ei käytetä meillä kuin autossa) ja hitsi vieköön, siihen se rauhottui ja taispa hetken torkahtaa. Herätessään oli taas iloinen itsensä...whoooot?!
VastaaPoistaMutta siis aattelin kertoa jos teilläkin vaikka kaukalo- tai isot syliheijaukset auttais.
Ai niin teillä oli tämä tämmöinen! On nää välillä kyllä niin mystisiä juttuja! Kiitti vinkistä.
PoistaHampaat vois tosiaan vaivata noin, meillä ainakin vaivasi kovasti yöllä. Ja jos panadol noin selvästi auttaa niin sitä sitten vaan. Ja vielä vinkkinä, että meillä ei pahimpaan aikaan pelkkä panadol tai burana auttanut, mutta yhdessä kyllä, joten niitä sit annettiin useampanakin iltana ennen nukkumaanmenoa.
VastaaPoistaMäkin veikkaisin hampaita. Panadolia vaan naamaan... :D
VastaaPoistaKiitos kaikki! Hampaathan tuo voisi olla tai sitten (kuten tuolla facebookin puolella muutamien kanssa pohdittiin) vaikuttaa myös tuo uuden oppiminen. Yöllä meinaan kyse oli ihan selvästi nyt siitä, kun tunnin pyöri neiti hereillä, mutta oli ihan pelkkää härväämistä vaan. Mutta iltasin tosiaan tuo särkylääke auttaa, ehkäpä ne hampaat sieltä puskee.
VastaaPoistaSe on ihme miten nopeasti se hiki alkaa puskea ahdistuksesta puhumattakaan kun volat nousee pikkuisella :| Varsinkin väsyneenä vauvan huuto on jotain ihan kamalaa ja siihen kun lisää sen epätietoisuuden, kun ei tiedä mistä nyt tuulee. Kauhulla odotan hampaita ja sitä levottomuutta, mikä seuraa tosta uuden opettelusta. Tsemppiä sinne, onneksi oli vissiin ainakin hetkeksi helpottanut!
VastaaPoistaKiitos, kyllä tässä ainakin jonkinlaista helpotusta on tullut. Jos ei muuta, niin omat keinot on monipuolistunut. ;) Mää en edes osannu varoa tätä aikaa, kun ajattelin, että se mahd. koliikki olis pahin. :D
Poista