Meidän urheiluhullu perhe oli tänään illalla pahalla tuulella! Että miten ärsyttävää, että yksi pirun jääkiekkojoukkue voikin nostattaa niin paljon tunteita... Tästä voi siis päätellä, että takkiin tuli tänään(kin). Voitot siis tänään tasan 2-2 ja neljällä voitolla jatkoon. Me vaan on hävitty 2 peliä putkeen ja oltu ihan surkeita. Noh, lauantaina mennään koko perhe hallille kannustaan, josko SE sitten auttaisi.
Näin hienot kynnet mies kustansi mulle synttärilahjaksi (synttärit kyllä vasta ensi kuussa), eikä siltikään voitto tänään napsahtanut. On se nyt kumma!
Vähän toi peukun kynsi jäi mun makuun liian pitkäksi ja sitä jo tänään viilailin lyhyemmäksi. Kamalasti en myöskään oo likkaa onnistunut vielä tökkimään. Ja näillä ei onneksi kovin kovaa edes pysty raapimaan, joten mun muutamaa sutaisua likka ei oo edes huomannut. ;)
Vähän tulee silti ittelle sellanen pinnallisuusfiilis. Siis tää on taas näitä päänsisäisiä ihan ihme juttuja. Mietin vaan näiden jälkeen mihin kaikkeen hyödyllisempään senkin 75 euroa olisi voinut käyttää. Että olenpa tosi tyhmä ja pinnallinen äiti kynsineni. Minullahan on siis toista kertaa elämässäni rakennekynnet, enkä aio näitäkään huollattaa, vaan saa kasvaa pois. Ihan tyhmäähän tässä on kuitenkaan tollasia ajatella ja todellakin jos jollain äitillä näen rakennekynnet, niin en ajattele hänen olevan pinnallinen. Silti jotenkin nyt ÄITINÄ ajattelin, että tuolla rahalla olisin saanut neidille vaikka mitä hyödyllistä. Ärsyttää olla tällainen asioiden vatvoja... Ihan supermageet Tappara-kynnet olen kuitenkin saanut lahjaksi mieheltä. :)
Mä ymmärrän hyvin ton fiiliksen, että ne itseen käytetyt rahat olis pitänyt käyttää siihen lapseen. Just sanoin eilen miehelle että mulla on huono omatunto siitä, että oon käynyt uimassa kun olis nekin rahat voinut säästää (maksaa 9€/kerta ja nyt on rahasta tosi tiukkaa...). Mies melkein suuttui mulle että enhän mä voi ajatella että kaikki mitä teen itselleni on väärin, että ei me voida elää pelkästään lapsille. Tottahan se on ja ne uintireissut on tehnyt hyvää niin mulle kuin miehelle ja Lotallekin, jotka on saaneet kahdenkeskistä aikaa. Pitäis vaan osata ajatella joskus itseäkin ja sijoittaa välillä myös itseen. :)
VastaaPoistaJep, oon itseasiassa aina ollut jo ennen lastakin tällainen. Kiertelen kaupoissa ja saatan ihan tarpeeseenkin etsiä jotain. Löydänkin ehkä, mutta sitten alan ajatella: Onko tää nyt kuitenkaan ihan pakko ostos? Ehkä mää vielä pärjään vanhoillakin... Tykkäsin ennen neitiä shoppailla kaikenlaista kodinsisustusjuttuja ja kotitavaraa mieluummin. Nyt ostelisin vaan tolle likalle. Ja kuten sanoit, välillä täytyy vaan ajatella itteensä... :)
Poista