Paskamutsi-fiilikset on onneksi saatu karistettua! Neiti huijattiin toisellekin tissille mitä kummallisimmilla asennoilla ja nyt taas kelpaa ihan perinteisestikin. Välillä on aika raivostuttavaa olla tällanen sekunnissa nollasta sataan -tyyppinen persoona, joka ottaa asiat aina tunteella potenssiin sata! Tässäkin asiassa nukuttu yö helpotti jo kummasti ja asian otti jo ihan erilailla seuraavana aamuna. Ja oikeesti, asioilla on tapana ollut järjestyä ja uskon, että niin tulee oleen jatkossakin. Kuitenkin varsinkin iltaisin/öisin niillä on vähän tapana eskaloitua. ;)
Mun on kuitenkin jo pitkään pitänyt tarttua tähän tämän postauksen varsinaiseen aiheeseen. Kun meidän likka oli pieni (alle 2 kk) ressailin tosi paljon sitä, että miten kamalan rankkaa tulee oleen, kun tyttö kasvaa. Lähinnä mua hirvitti se, että silloin tuo nukkuu paljon vähemmän kuin ihan pikkuisena. Silloin se arki oli likan hereilläoloaikana lähinnä sylissä heijailua, tissittelyä ja vaipan vaihtamista. Ajattelin kauhulla sitä, että se vauva ei jossain vaiheessa enää nukukkaan näin paljoa (luojalle kiitos muuten siitä, että meidän vauva on aina nukkunut hyvin). Mietin kuinka kiinni olen siinä vauvassa, kun se on sitten niin paljon enemmän hereillä ja vaatii koko ajan enemmän.
Mikäs sitten on näin puolivuotispäivän kynnyksellä todellisuus? Meidän neitin pitkät päikkärit on lyhentyneet aika dramaattisesti viime aikoina ja ne kestää nykyään n. 2,5-3h. Sellanen n. 2,5 tuntia on aika perinteinen. Ei ole kuin alle kuukausi, niin toisinaan meni vielä sen 5 tuntiakin (tosin harvemmin enää silloin). Lisäksi tuo nukkuu illalla sellaiset puolen tunnin nopeat nokoset ja menee illalla nukkumaan yleensä yhdeksan aikoihin ja aamulla noustaan noin klo 7-8.30. Jos herätys on kovin aikanen, niin saatetaanpa ottaa pienet aamutirsatkin, mutta ne on olleet aika harvinaisia. Ja kas! Elämä ei ole yhtään vaikeampaa kuin 6-4kk sitten. Helpottanut sen sijaan on.
Nyt neiti viihtyy lattialla lelujensa kanssa yksikseenkin. Touhuilee itsekseen, menee ympäri olkkaria (toisinaan jo eteiseen asti) ja laittaa suuhun kaiken mihin ylettyy. Reenaa mahalta selälleen kääntymistä, konttaamista ja ryömimistä. Kaiken a ja o on se, että vaikka unta ei niin paljon enää olekaan, niin elämä on kuitenkin helpottunut vauvan kasvun myötä. Tottakai se on edelleen vaativa ja toisinaan on niitä päiviä, kun siellä lattialla tuo ei viihtyisi ollenkaan. Ja toisaalta ehdin tekemään asioita paljon vähemmän pitkien päikkäreiden aikana, koska ne ovat lyhentyneet. Nyt kaikenlaista voi kuitenkin tehdä myös neidin ollessa hereillä. Ja viihtyyhän tuo paremmin tuolla lattialla, jos minä touhuan jotakin tässä lähellä. On se sitten siivoamista, vatsalihashaasteen treenien tekemistä, takan lämmittämistä tai muuta...
Se on hassua kuinka ihminen nostaa stressitasojaan asioilla, jotka ovat hamassa tulevaisuudessa ja tässä tapauksessa vielä ihan turhalla asialla! Murhetta maailmassa riittää, niin kannattaisi keskittyä sitten edes niihin sen hetkisiin murheisiin ja jättää tulevat murheet tuleviin hetkiin. ;) Elämä puolivuotiaan vauvan kanssa on kuitenkin huomattavasti helpompaa kuin muutaman viikon/kuukauden ikäisen.
Tää teksti oli suorastaan musiikkia mun korville ;) Meillä tosin ei sitä pelkoa oo että unet lyhenee (tai sitten me ei nukuta enää ollenkaan) mutta ajatus siitä että vielä puolen vuoden päästäkin istuisin sohvalla neiti sylissä yrittäen parhaani mukaan viihdyttää häntä ei kieltämättä naurata. Joten silläkin uhalla että joutuu vahtimaan mitä toinen laittaa suuhunsa ja mihin karkaa kun silmä välttää odotan ihan tosissaan tota vaihetta kun pikkunen hiffaa lelut ja alkaa yksinkin puuhailemaan :) Niin ja joskos siihen kuuluis niin paljon energiaa että meillä alettais nukkumaankin! Perästä tullaan siis :)
VastaaPoistaHyvä, että voin olla avuksi. ;) Tosin tälläkin hetkellä oon semisti viihdyttäjän hommassa, mutta on tää vauvan viihdyttäminen silti erilaista nyt kuin joitakin kuukausia sitten. ;) Ei tässä mitään bloggailtu olis samalla... :D
PoistaMä jännitin kanssa sitä, miten isomman lapsen kanssa jaksaa. Mutta täytyy sanoa, että noin vuoden ikäisestä astihan tää aika on ollut oikein mukavaa, kun tyttö touhuaa jo jonkin verran itsekseen ja ennen kaikkea ymmärtää puhetta ja asioita. Voi vaikka sanoa, että vie vaippa roskiin tai hae puhdas vaippa kaapista ja se oikeasti tapahtuu!
VastaaPoistaAaah, kuulostaa hyvältä. On tässä siis vielä odotettavaa ennen kuin uhmat alkaa. ;)
PoistaHyvä kirjoitus! Mulle tuli tästä heti mieleen, kuinka stressaan jo etukäteen tulevia hampaita ja vauvojen liikehdintää - ne kun voi sotkea meidän hyvät yöt ihan silmänräpäyksessä. MUTTA...miksi ressata etukäteen? Ei sille mitään voi jos näin käy. Ja voihan olla ettei kyseiset asiat vaikuta yöuniin - ei kaikilla esim. hampaidentulo ole kamalaa. Sama juttu liikkumisen kanssa: toisaalta odotan innolla, että noi lähtee liikkumaan enemmän, mutta toisaalta odotan sitä kauhulla :D
VastaaPoistaMää oon kans joissakin asioissa hirvee stressaan ja se on niin tyhmää. Just niinku sanoit, ei niin välttämättä edes käy mitä pelkää. Meillä onneksi toistaiseksi esim. yöunissa suunta ollut tasaisesti parempaan vaikka notkahduksia onkin tullut ja tulee varmasri jatkossakin.
VastaaPoista