Mitä meidän vauva osaa nyt?

Pitkään ajattelin, että onpas tässä jotenkin seesteinen kausi ollut, että mitään hirmuisen ihmeellistä ei ole opittu ja sellaiset suuret etapit on saavutettu ja seuraaviin on vielä pitkä matka. Mutta mitä vielä! Nyt tuntuu, että ihan lyhyellä ajalla on tapahtunut hirveästi ja neidistä on tullut jo ihan iso tyttö. En malta odottaa puolivuotislistaukseen, vaan otan varaslähdön ja laittelen jotakin ylös jo nyt, kun huomenna tulee täyteen 5kk ja 3vkoa.

- Kiinteiden maistelu on hyvällä mallilla. Yritetään syödä kiinteää ruokaa 3 kertaa päivässä ja tällä hetkellä syklillä: aamulla hedelmä, päikkäreiden jälkeen vihannesta ja illalla puuroa. Tähän mennessä on maistettu bataattia, kesäkurpitsaa ja porkkanaa itse tehtynä. Päärynää, mangoa ja omenaa valmiina purkista, peruskaurapuuroa, joka tosin tuli pukluna ylös ja viimeisimpänä tänään Pilttipuuroa, joka tehdään jauheesta. Se maistui neidille oikein hyvin. Myös kurkkutikkuja ja ruisleipää on vähän mutustettu.

- Neiti liikkuu lattialla hirmuisesti. Menee olkkaria edestakas ja nyt viime aikoina olen huomannut, että siinä liikkumisessa on välillä jopa jotakin järkeä. Edelleen peruuttaminen tapahtuu lähinnä vahingossa, mutta nyt jos likka näkee lähellä jotakin kiinnostavaa mihin ei ylety, niin lähtee kulkemaan kohti. Tuo pääsee pikkasen myös käsillä hinaamalla eteenpäin ja pyörii näppärästi, jos kiinnostuksen kohde on sivulla.

- Varpaat ovat alkaneet kiinnostaa hurjasti enemmän. Aiemminkin niistä on kiinnostuttu ja niihin on tarrattu, mutta nyt neiti saattaa makoilla selällään tai kyljellään ja pitää varpaista kiinni. Niitä myös kovasti maistellaan ja sukat on vähän väliä märkänä.

- Edellisestä johtuen (tai paremminkin sen tuloksena) likan istumisasento on kehittynyt huimasti. Ennen kun tuo könysi sylissä istuun, niin se oli sellaista... noh... Nimensä mukaan könöttämistä. Nyt ollaan selkä suorana niin näpsäkkänä tapittamassa ympäristöö (paitsi sitten, kun varpaat löytyy ja ne täytyy saada suuhun :D). Selällä ollessaan nostaa päätään jo tosi ylös ja tekee sitä todella usein ja jatkuvasti. Kun antaa omat kädet vähän avuksi, niin nostaa itseään istumaan. Tuettuna istuu oikein näppärästi ja sylissä myös huomaa, kuinka tuo vatsalihaksillaan saa pidettyä itseään istumassa, jos meinaa pikkasen lähtee kallistumaan taaksepäin.

- Ääntelyssä on tapahtunut muutoksia ja nytkin juuri kuuntelin itkuhälyttimen kautta pinniksestä pitkiä "mämmämmäää" ja "tättättää" jutteluja. Nauraa myös entistä enemmän.

- Ei vielä varsinaisesti vierasta. Kuitenkin kenen sylissä sattuukaan olemaan silloin kun joku tulee leperteleen ja jutteleen, niin neiti alkaa hymyillä, mutta kääntää sitten päänsä pois sylissä pitelijää kohti ja "hautaa" kasvonsa häneen. Sitten kurkistaa kohta uudestaan ja tämä toistuu useampia kertoja.

- Vaikeamman nukahtamis- ja yöjakson jälkeen (KOPKOPKOP koputan puuta) on taas palattu vähän parempaan nukkumisrutiiniin. Uni tulee suhteellisen helposti, mitä tuota nyt saa käydä kääntelemässä tuolla pinniksessä, kun on millon mitenkin päin: poikittain, mahallaan, joku raaja pinnan välissä. Kovasti tuntuu, että nukahtaisi helposti vatsalleen. En vain ole uskaltanut niin jättää nukkumaan, vaan käynyt kääntämässä. Heräilee yössä sen noin 2 kertaa.

- Päikkärit riippuu ihan siitä kuinka heräilee aamulla, mutta vaunuissa nukkuu sellaisen 3,5-4,5 tuntia pitkiä päikkäreitä ja illalla sitten lyhyemmät n. 30-45 minuuttia sylissä tai sohvalla. Tosin hirveän huutokonsertin saattelemana, jos ei pidä sylissä, mutta siitä vähän opetellaan pois, ettei siihen tarttisi nukahtaa joka kerta. Jos aamulla herätään aikaisin, niin aamullakin otetaan pikkutirsat ennen pitkiä päikkäreitä.

- Viihtyy paljon itsekseen, mutta nauttii myös sylissä pitämisestä ja hassuttelusta. Toisinaan käy niin, että sylissä kiukkuaa ja sitten kun laskeekin lattialle lelujen pariin, niin kiukku loppuu ja tuo onkin ihan tyytyväinen. Toisinaan se lattialle laittaminen ei kelpaa yhtään, vaan on ehdoton halipula. Ota näistä vauvoista nyt selvää. ;)

On tuo vaan jo niin hirmuisesti kehittynyt! Ja tämähän jatkuu vaan, eikä meno tosiaankaan ole rauhoittumassa. Nyt jo kaikki johdot varsinkin on erittäin mielenkiintoisia ja kaukosäätimiä tuijotetaan haltioituneena. Isin pleikkaripelitkin jo kerran käytiin tv-tason hyllyltä tiputtamassa, kun käsi justiinsa ylettyi lappeellaan olevaa pinoa hiplaamaan. Kyllä tässä kohta ollaan tuon neuvokkaan neidin kanssa varmaan ihan pulassa. :D