tiistai 28. tammikuuta 2014

Ärsytys kurkistaa kulman takaa...

Miten voi olla näin saamaton! Eikä ole muuten raskaudesta johtuvaa, vaan mulla on tällasia kausia välillä ja sitten hermostun itselleni, vaivun epätoivoon ja mökötän täällä itsekseni ja saan aikaiseksi vielä vähemmän. Näitä sattuu usein näille miehen iltaviikoille. Mies siis tekee töitä kahdessa vuorossa vuoroviikoin ja kun mies on illat töissä, niin minä toisinaan saan jonkun piristysruiskeen ja teen kaikkea mahdollista sinä aikana, kun mies ei ole "tiellä". Sitten on näitä hetkiä, kun vaivun ihan syyttä johonkin kummalliseen epätoivoon ja suutun itselleni, mutta siltikään en saa mitään aikaiseksi. ARGH!

Lisäksi huono olo ei todellakaan ota helpottaakseen. Oksentaa ei ole tarvinnut, luojan kiitos. Mutta melkolailla jatkuva huono olo on koko ajan. Mitään ei tee mieli, mutta toisaalta tekee mieli kaikkea. En pysty syömään terveellisesti vaikka haluaisin, koska syön just sitä mitä tekee mieli, koska muuten näännytän itseäni, enkä syö mitään.

Mutta muihin aiheisiin... Kerroin eilen töissä raskaudesta yhdelle työkaverille sekä harjoittelijalleni. Varsinkin eilen olin töissä ihan zombina, kun mulla oli jatkuva huono olo ja puhuminenkin tuntui vatsassa raskaalta. Yritä siinä sitten lapsia innostaa, komentaa ja ohjata. Pomollekin oli tarkoitus kertoa eilen, mutta en oikein saanut sellaista rauhallista kaksinkeskistä aikaa hänen kanssaan, joten jätin kertomatta. Voi kyllä olla, että pomo on tätä jo "haistellut", kun edellisen raskauteni hän pystyi jollain ultrasilmillään havaitsemaan. ;) Pomo on tosiaan meidän yksikössämme vain joka toinen viikko, joten yritetään parin viikon päästä sitten uudestaan. Toivottavasti huono olo ei tästä pahene niin, että joutuisin olemaan töistä pois.

P.S. Ensimmäisen neuvola-ajan sain 11.2 klo 13

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti