Nyt alkaa pikkuhiljaa hiipiin sellanen mieli puseroon, että tässä ollaan raskaana. Ollaan miehen kanssa juteltu asiasta enemmän tässä parina päivänä. Ei mitenkään paljon, mutta sillain ohimennen sivulauseessa useasti. Plussaamisen jälkeen aika meni lähinnä siihen, että yritettiin visusti välttää aihetta... Jotenkin tuntuu pientä oireilua, mutta en ole varma kuvittelenko vai onko sellaisia oikeasti. En edelleenkään haluisi iloita liian aikaisin, mutta silti alkaa tuntua pientä iloa ja onnea vähän joka käänteessä. <3
Tissit on vähän kipeänä ollut, varsinkin vasen. Samaa "onko nälkä vai lievästi huono olo?" -fiilistä on ollut, kuten viime raskaudessakin. Tänään oli kauppareissulla ihan sellanen äklö olo. Telkkariohjelmat on saanut mut liikuttumaan ja kyyneliin muutenkin helposti, joten en ole kauheasti sitä ihmetellyt. Mutta kun tänään nousi kyyneleet silmiin koskenlaskijan mainoksen aikana, niin aloin jo miettimään, että mitähän tässä nyt tapahtuu. ;)
P.S. Olen menossa ensi viikon keskiviikkona alkuraskauden ultraan. Jännittää. Harmi, etten päässyt samalle, joka ultrasi minut viimeksi keskenmenon jälkeen. Hän oli todella mukava ja kun hän on jo sillä tavalla tuttu, niin olisin mielelläni mennyt hänelle. Nyt aikani on miehelle. Itseäni se ei häiritse, mutta mies empii mukaanlähtöä. Tietysti ajatus siitä, että joku mies siellä alapäässä ronkkii, voi olla vähän hämmentävä. On se itsellenikin tietysti vähän omituinen ajatus. Varsinkin, kun viimeksi miestä ei ohjeistettu millään tavalla ultran aikaan ja hän istui penkillä juuri sillain, että olin haarat auki häneen päin. Silloin harmitti, kun en itse sanonut mitään ja ihmettelin, miksei lääkäri ohjeistanut miestä vaikka tulemaan viereeni.
Hups, tulipas melkoisen pitkä P.S.-osio! ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti