sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Elämme jännittäviä aikoja, ystävä hyvä!

Näin vähän muunneltuna Aku Ankassa esiintyvän puhuvan koira sanoista siis tuo otsikko. Kyseinen koirahan sanoo, että: "Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä". Sekin tietysti pitää paikkansa kaikkien maailmanlaajuistenkin asioiden piirissä. Nyt on kyse kuitenkin vain tämän perheen sisäisestä jännittävästä!

Homman nimihän on se, että tänään on jotakuinkin kp34 eikä menkkoja kuulu. Ne on kyllä alkanut pillereiden lopettamisen jälkeen aina ihan puskista, mutta ainakin oletan, että kiertoni on aika säännöllinen. Mielenkiintoistahan on se, että kesäkuun lopulla jätin pillerit pois, mutta mulla ei ole sen jälkeen ollut yhtäkään normaalia kiertoa. Olen aina joko tullut raskaaksi tai odotellut keskenmenon jälkeisiä menkkoja, jotka ovat tulleet sitten miten tykkäävät. Tuntuu ihan omituiselta, että niin pitkä aika on kulunut, mutta normikierrosta en siltikään voi mennä takuuseen. Raskaustestejä mulla ei kotona ole joten ei ole tullut testattua.

En oikein tiedä onko mulla sellanen olo, että olisin raskaana... Nännit on vähän kipeät olleet jo jonkun aikaa, mutta muuten ei ole oikein ollut tuntemuksia. Yksi syy tietysti voi olla ihan sekin, etten ole ressannut asiaa yhtään, enkä miettinytkään sen kummemmin kuin vasta parin päivän ajan. Pikkuhiljaa alkaa olla sellainen olo, että se positiivinen raskaustesti olisi oikein toivottukin asia. Alan taas pikkuhiljaa asennoitumaan siihen suuntaan, että raskautuminen olisi toivottua ja haluttua. Toisaalta mielessä jäytää edelleen se tunne viimeisestä keskenmenosta, kun verenvuoto alkoi. Se kuinka rankkaa se oli ja kuinka niitä kyyneliä vaan riitti ja riitti. On tosi raskasta edes ajatella sitä.

Jotenkin kuitenkin odottelen niitä menkkoja. En ole lähtenyt hakemaan raskaustestiä, kun en halua mitään pettymyksiä niidenkään tekemisen suhteen. Turhaa niitä on ennen aikojaan tehdä ja viime raskaudessa mua hirvitti alkuun se, että viiva oli suhteellisen haalea pitkän aikaa. Ei huvittaisi plussata ja sitten taas ressata sitä. Voi kuitenkin olla, että jollei menkkoja ala muutaman päivän sisään kuulua, niin testi täytyy käydä ostamassa. Voihan se myös olla, että mun kroppani on ihan sekasin. Jotenkin se mahdollisen negatiivisen tekeminen tuntuu myös kauhean rankalta, kun ei jaksaisi niitä pettymyksiä. Se mahdollinen nega kun taas antais olettaa, että kierto on sekasin ja se tuo sitten taas ihan uutta ressin aihetta.

Huoh... Ajattelin, että tänne kirjottaminen helpottaisi taas ajatuksia, mutta taidan olla vaan entistä enenmmän sekaisin. Tuli niin tarkkaan tätä asiaa pohdittua, että nyt vaan ahdistaa enemmän. Voi rönö sentään, koskaan ei siis ole hyvä. Se on se perus suomalainen luonne varmaan. ;)

Kuitenkin, elämme jännittäviä aikoja!

1 kommentti:

  1. Oi, jännää! Tiedän tuon ahdistavan odotuksen tunteen, se on perseestä. Jos sinun ei ole ihan pakko testata, eli ei ole mitään alkoholillisia bileitä tms. edessä, niin kannattaa varmaan odottaa muutama päivä vielä niitä menkkoja ja koittaa tasata ajatuksia ja valmistautua henkisesti, jos nyt tuntuu liian rankalta. Siis jos vaan henkisesti pystyt odottamaan. Itse huitelen kanssa tuolla kp 36 tällä hetkellä, ja aion kyllä tehdä testin huomenna. Oli se sitten negatiivinen tai positiivinen, niin haluan tähän epävarmuuteen jonkinlaista selvyyttä. Mutta tsemppiä sinulle, toivottavasti menkat on myöhässä ihan aiheellisesta syystä! :)

    VastaaPoista