Ultrakuulumisia!

Eilen meillä oli sitten se odotettu alkuraskauden ultra. Odotushuoneessa jo sydän hakkasi ja kylmä hiki nousi pintaan. Miespuolinen lääkäri oli kuitenkin alusta asti rempseä ja mukava. Hän kutsuikin meidät sisään sanomalla "Nellis ja perhe" ja se sai jo vähän rennommalle mielelle. Käytiin nopeasti historia läpi ja sitten tositoimiin.

Mun sydän hakkasi ihan hulluna. Lääkäri pyysi miehen siihen monitorin viereen. Koska en kiertoni pituudesta ihan ole selvillä, ei myöskään viikoista ollut tarkkaa varmuutta. Kuvittelin kuitenkin, että mentäisiin jossakin +- 7+0 tienoilla. Pikkuinen papu masussani oli kuitenkin vasta viikoilla 6+0. Lääkäri ei vaikuttanut huolestuneelta, koska kierron pituudesta ei ollut varmuutta. Kaikki näytti olevan hyvin ja sydän löi. <3 Pituutta löytyi kaikki 3 milliä. Lääkäri epäili, että vielä edellisenä päivänä sydämenlyöntejä ei välttämättä olisi näkynyt.

Näistä hyvistä uutisista huolimatta en pysty yhtään rentoutumaan. Ajattelin, että tämä toisi sellaisen pienen helpotuksen tunteen, mutta ei kyllä tuonut. Oikeastiko tuo on vasta noin pikkiriikkinen? Onko se varmasti niin, että hedelmöittyminen on vain tapahtunut myöhään, eikä tuo papu ole muuten jäänyt jo kehityksestä jälkeen? Onhan niitä millejäkin tietysti varmaan vaikea erottaa, mutta yritä nyt jotakin järkeä takoa tällaisen ressaajan päähän... ;)

Tällä tiedolla kuitenkin laskettuaika asettui syyskuun 17. päivään ja tänään olisi tarkoitus soittaa neuvolaan!