Ihmisten uteliaisuus!

Viime viikonlopun tapahtumat saivat mut taas miettimään ihmisten kyselyitä. Aiemmin en ole häiriintynyt lapsiuteluista. Olen aina kertonut potevani kroonista vauvakuumetta ja katsotaan sitten koska sen aika on. En ole ikinä ollut itse sellainen, että utelisin muilta: "koskas teille tulee lapsia?" tai "koskas teillä hääkellot soi?". Minun mielestä se ei ole mitään harmitonta jutustelua, vaan nenänsä työntämistä muiden asioihin. En ole kuitenkaan siitä mitään stressiä ottanut, jos kyselyt ovat kohdistuneet meihin.

Nyt alan vihdoin käsittää miksi se raskasta. On todella raskasta ja itselleni ainakin jopa mahdotonta vastata neutraalisti ja olkia kohauttaen, jos joku utelee vauvoista. Meiltä on udeltu sitä asiaa jo varmaan kolme vuotta. Näin parin keskenmenon jälkeen, kun joku asiasta kysyy, menen ihan vaikeaksi. En tiedä mitä sanoisin, alan takeltelemaan, enkä keksi mitään järkevää.

Meidän hyvät ystävämme erosivat heti joulun jälkeen ja olemme aika tiiviisti auttaneet entisen pariskunnan miespuolista ystäväämme nousemaan jaloilleen hänelle rankan eron jälkeen. Olimme hänen kanssaan melkein koko joululoman ja meillä oli oikein mukavaa. Loppupuolella tuota lomaa alkoi kyseinen henkilö kuitenkin utelemaan lapsiasioista. "Mites teillä? Joko te ootte miettiny lapsia?". Itse ajoin autoa ja mies istui repsikan paikalla. Ystävämme oli takapenkillä, olimme tulossa yöllä kaupungin huumasta kotia kohti. Minä menin ihan hiljaiseksi ja mies yritti jotakin sopertaa: "No täytyy kattoo. En oikeen tiiä". Tähän alkoi ystävämme sitten vähän parjaamaankin miestä siihen malliin, että se on mieheni, joka hannaa lapsentekopuuhissa vastaan. Siinä vaiheessa mulla napsahti ja pamautin aika tylysti: "Kuule tiedätkö mikä hajottaa? Kaksi keskenmenoa". Sen jälkeen ei anteeksipyytelyt loppuneet ihan heti ja hän oli tottakai hyvin pahoillaan, että oli udellut. Eihän hän voinut tietää...

Juuri tuon takia suu pidetään hitto vieköön kiinni!!! Koskaan ei voi tietää mikä on toisen ihmisen tausta. Onko keskenmenoja, lapsettomuutta, sairautta tai ihan mitä tahansa muuta. Ei se kuulu kenellekään muulle. Sen takia minua ärsyttää, että miehen siskokin nyt tietää. Hän oli tosiaan arvannut ilmeestäni, että olen raskaana, kun aloin kieltämään hänen epäilyjään. Ja sanoi vielä, että ei olisi jättänyt asiaa siihen. MIKSI ei? On todella törkeää udella asioista, jotka eivät millään tavalla hänelle kuulu. Hän vannotti, ettei kerro kenellekään muulle kuin miehelleen ja toivon asian todellakin olevan niin.

Vaikka näkisin ihmisestä suoraan, että hänellä näkyy olevan vauvamaha, niin kyllä mietin silti hyvin tarkkaan sanonko asiasta mitään. Ikinä ei voi tietää mikä on kyseisen ihmisen menneisyys. Toivon todella, että nyt miehen sisko ei tee mitään omia johtopäätöksiään ja ala arvostelemaan minua sen perusteella, etten halua tästä asiasta hänelle avautua sen kummemmin. En halua avautua tästä kenellekään, paitsi ihanalle omalle miehelleni, joka on myös mielestäni ainut ihminen, jolle minun tarvitsee avautua missään asiassa. (ja tietty teille, te rakkaat muutamat lukijani! ;) )

kuva: googlen kuvahaku