Mää olin suunnitellut kivaa postausta meidän viikonlopusta. Oltiin mummulla ja vaarilla neidin ja koiran kanssa, kun isi oli Savon mualla mökkeilemässä isänsä ja veljensä kanssa. Oli tosi kiva viikonloppu meinaan.
Mut nyt ahistaa!
Käytiin tänään ekaa kertaa tutustumassa neidin tulevaan päiväkotiin ja muhun iski taas ahdistus! Voi kamala miten hirveää siellä päiväkodin seinien sisäpuolella on olla äitinä. Miehelläkin tuntuu ottavan koville, hän ei vaan puhu siitä. Huomaan sen rivien välistä hänen jutuistaan. Minä taas en uskalla kauheasti miehelle avautua, ettei tämä ahdistuisi lisää. Oravanpyörässä ollaan! ;) No, minä yritän olla miehen tuki tässä, niin teidän lukijoiden täytyy sit olla mun!
Sinne mun täytyy likka sit jättää! Kyllä se pärjää aivan varmasti, kun alkujärkytyksestä selviää. Mut onhan se hurjaa! Ryhmässä on tällä hetkellä vain 2-3-vuotiaita poikia ja meidän neidin lisäksi ryhmässä aloittaa torstaina myös meidän likkaa 10 päivää vanhempi toinen tyttö. Kyllä siinä on työntekijöiden kädet täynnä töitä. Likka jäi noin minuutiksi niin, ettei nähnyt meitä, kun työntekijä näytti meille vesileikkihuoneen. Ja itku oli jo silmässä likassa.
Vaistoaako se piru vie, ettei äiti ja isikään oo nyt ihan varma tästä jutusta? Meidän neiti kun ei vierasta ja ottaa yleensä kaikki melko avosylin vastaan. Minä tietty pidän urheaa ulkokuorta yllä, jotta neiti ei mitään epäilisi. Mutta on ne lapset vaan fiksuja! Ja vaikka olen samassa kaupungissa ollut itse päiväkodissa töissä, niin silti on jotain erilaisia tapoja ja systeemejä tietysti ja tuntuu jotenkin tosi vaikealta sujahtaa siihen vanhemman rooliin.
Huomenna ja keskiviikkona on vielä tutustumista tiedossa ja torstaina on sitten jo tosi kyseessä!
Ahistaa!
Varmasti pienellä ottaa koville aluksi. Ottaa Han meillä aikuisillakin suuret elämänmuutokset, mutta lapset onneksi sopeutuu paljon aikuisia nopeammin! Eli vielä kun äiti pidättelee itkua päiväkodilta lähtiessä parin viikon päästä niin neiti saattaakin jo jäädä ihan mielellään leikkimään! :) Just tänään tapasin erään ystävän jonka lapsi aloitti kk sitten päiväkodissa ja voi mikä reippaus oli tyttöön iskenyt! Ihan huomasi silmissä! :)
VastaaPoistaKiitos kommentista! Näinhän se on ja tää onkin ihan tyhmää, kun mää tiedän nää kaikki asiat. Ja uskon vakaasti, että likka sopeutuu nopeasti ja pääsee porukkaan mukaan. Mutta hittolainen kun tälle tunnepuolelle ei nyt mitään voi. ;)
PoistaVoin niin kuvitella ahdistuksesi. Tsemppiä! Onneksi sen alkupaniikin jälkeen lapset ystävystyvät toisiinsa ja kohta lomillakin kysellään milloin pääsee leikkimään hoitoon. Ja ehdottomasti saa tänne nillittää, tsempataan täältä käsin!
VastaaPoistaKiitos! Ihan höhläähän tää on, mut eihän näille tunnemyllerryksille mitään voi. Mulla aika monessa asiassa järki jää tunteiden jalkoihin...
Poista