Voittajafiilis!

Varoitus: Tämä postaus on tyyliä minäminäminä! ;)

Tänään olin aamulla klo 8 työhaastattelussa. Edellisen illan etsin tutkintotodistustani paniikissa, enkä löytänyt. Haastattelukutsussa pyydettiin ottamaan mukaan. Voi vehnä! Arvaatte varmaan, ettei uni tullut todellakaan ja stressasin asiaa. Käänsin alkuyöstä koko kämpän ylösalasin, mutta en löytänyt. En käsitä mihin on kadonnut.

Noh, aamulla sitten reippaana haastatteluun. Kyseessä oli ryhmähaastattelu ja mua ei oikeastaan edes kauheesti jännittänyt. Jos tuota todistusasiaa ei lasketa, niin olin valmistautunut ja vähän miettinyt mitä saatetaan kysyä ja mitä vastaan. Olin tutustunut työnantajan arvoihin ja pystyin liittämään vastaukseni niihin.

Nyt tulee kuitenkin se MUTTA! Meitä hakijoita oli vain me neljä ryhmähaastattelussa ollutta, mutta haastattelija tunsi ne kaikki kolme muuta, jotka jo olivat työnantajalla erilaisissa sijaisuuksissa. Vaikka hyvin pärjäsinkin ja annoin mielestäni itsestäni asiantuntevan, mutta reippaan rempseän kuvan, niin aika fakiiri saa olla, jos tällaisessa tilanteessa taistelee itsensä läpi. Haastattelija sanoi tekevänsä päätöksen vielä saman päivän aikana, koska jää lomalle.

Soitto tulikin aika pian ja uutinen oli kuten arvelinkin. Eräs toinen oli valittu tähän vakkarihommaan, kyseinen työntekijä tekee tällä hetkellä kyseisen toimen sijaisuutta, joten ihan odotettu valinta. Nyt tulee sitten kuitenkin se toinen MUTTA! Haastattelijalta satelikin minulle kehuja. Olin kuulemma tehnyt vaikutuksen ja tämä hommaan valittukin oli epäillyt, että minut ehkä valitaan, koska minulla oli niin hyviä näkemyksiä. Vau! Selvisi myös, että samaan yksikköön voisi mahdollisesti tulla avoimeksi loka-toukokuun kestävä sijaisuus ja kysyi olenko kiinnostunut. Tottakai olen!

Ensi viikolla selviää sitten alkaako minulla työt ensi kuussa! Tuollainen pitkä sijaisuuskin olisi oikein tervetullut. En tiedä onko sijaisuuden saaminen nyt kiinni siitä tuleeko sille ollenkaan tarvetta vai antaako kaupunki ottaa siihen sijaista. Tämä haastattelija lupasi kuitenkin ottaa lomallensa paperit mukaan ja ilmoittaa minulle joka tapauksessa ensi viikolla mikä on tilanne.

Täytyy sanoa, että jäi tosi hyvä fiilis ja sellainen "nyt ylitin itseni" -tunne. Kyllähän sitä vähän märehti jälkikäteen, että jotakin olisi voinut sanoa eri tavalla tai jotain jättää sanomatta, mutta päällimmäisenä oli huippuhyvä olo. Yllätyin ehkä itsekin, että osasin niin hienosti pukea ajatuksia sanoiksi ja löysin punaisen langan juttuihini.

Tämä oli myös syy, miksi tänään syötiin kebabbia! ;)

Ja huomenna alkaa jääkiekko, kun liiga starttaa! Neiti menee mummulle ja vaarille yökylään ja me mennään pitkästä aikaa katsomaan kiakkoa ilman tuota tenavaa. Tosin tää mun tautini näyttää taas kiristävän otettaan ja tukkoisuus pahenee ja olo huononee! Nyt kaikki peukut pystyyn, että huomenna en ole puolikuollut. *tähän sellanen irvistävä hymiö* ;)