Voiko tän homman vielä perua?

Tää on ehkä tuttua sellaisille, joiden lapsi on aloittanut päiväkodissa. Mun tunteet ja fiilikset heittelee ihan laidasta laitaan jatkuvasti ja vähän väliä olisin jo ihan valmis perumaan koko roskan! Enhän mää nyt näin pientä lasta voi viedä päiväkotiin. Kuka siellä sitä ehtii halimaan, pussaamaan ja hassuttelemaan? Päiväkodissa on yli 100 lasta, johan se nyt hukkuu sinne muiden sekään pieni ihminen. Joku sitä siellä nurkan takana kuitenkin tökkii ja kiusaa.

Nojoo, vakavasti! Toisinaan olen innoissani. Puhkun intoa päästä töihin ja koen, että neiti selviää tosi hyvin päiväkodissa. Hänessä on kuitenkin sellaista Justiina-luonnetta, että osaa pitää puolensa. Sitten toisinaan mua pelottaa, huolettaa ja ahdistaa. Pärjäänkö mää nyt siellä uudessa työpaikassa? Siellä on tietty ihan erilaiset käytännöt kuin vanhassa paikassa. Mitäs jos oonkin ihan tumpelo ja nolaan itteni heti ekana päivänä tyhmillä kysymyksillä?

Aaah, ei tää nyt ole kovin jäsenneltyä tää mun tekstini... Olin tänään päiväkodin vanhempainillassa. Aluejohtaja paasasi ensin 45 minuuttia kaupungin säästöistä, kaikista säännöistä, tulevista (yleensä huonoista) uudistuksista ja muutoksista. Mua alkoi ahdistaa. En halua viedä lastani päiväkotiin, varsinkin jos esimies on jo tällaisella perusnegatiivisella jalalla liikkeellä. Mua alkoi ahdistaa tää taloustilanne ja kaikki leikkausket, supistukset ja säästöt, jotka koskettavat MINUN lastani. Yhtäkkiä mua ei enää huolettanut oman työn kannalta, vaan aloin nähdä punaista, että viattomilta lapsilta riistetään lapsuus. Olenhan mää ennenkin ajatellut asioita näin, mutta nyt ollessani päiväkodin seinien sisällä ensimmäistä kertaa vanhempana, iski totuus kasvoille ja pahasti.

Sitten siirryimme omiin ryhmiin ja mua alkoi helpottaa. Aikuiset vaikuttivat ammattitaitoisilta, osaavilta ja siltä, että he tosissaan kuuntelevat lasta. Minua työntekijänäkin ärsyttää liian ohjelmaorientoituneet työtoverit ja huokaisin helpotuksesta, kun mulle selvisi, että ryhmässä tosissaan mennään erittäin paljon lasten ehdoilla ja lasta kuunnellen.

Päästiinpä myös me aikuiset askartelemaan. :D Koska ryhmässä on KAIKKI lapset tällä hetkellä poikia, oli teemana ajoneuvot. Meidän neiti ja yksi ensi viikolla myös aloittava toinen lapsi ovat sitten ryhmän ekat tytöt. Minä taiteilin meidän likan lokeron merkiksi tyylikkään hippikuplan. Olen aika ylpeä aikaansaannoksestani. ;)

Tuossa keskellä siis on meidän likan nimi, sensuroin sen vain piiloon! :)

Huomenna ryhmän lto tulee käymään täällä meillä. Kyseessä on reilu vuosi sitten startattu uusi systeemi, jossa työntekijä tulee tutustumaan lapseen hänen omassa ympäristössään. Ihan kivakin minun mielestäni näin pienen kanssa. Ensi viikolla sitten (ellei jo perjantainakin) menemme sitten käymään tuolla päiväkodissa likan kanssa. Toivoisin, että kun neiti torstaina aloittaa, niin keskiviikkona voisi jo olla lyhyen päivän, jottei heti lähde sitten isolla rykäyksellä.

Summa summarum! Hirvittää, jännittää, kauhistuttaa, kutkuttaa, odotuttaa, pelottaa. Kaikkea tuota ja vielä miljoona muuta ajatusta lisäksi. TIEDÄN meidän likan pärjäävän, mutta kai sitä äiti on aina vähän sydän syrjällään... Oli lapsen ikä mikä tahansa!