Päiväkotiura alkaa!

Minulle tuli hyviä uutisia tiistaina iltasella, kun tuleva pomoni soitti minulle ja tarjosi töitä ja  sijaisuutta, joka kestää lokakuusta toukokuuhun. Hän on nyt lomalla, mutta ensi viikolla soittelen hänelle ja sovitaan koska menen käymään ja tutustumaan vähän paikkoihin ja kurkkaamaan uutta ryhmääni. Edelleen olen pienten ryhmässä ja tykkään siitä kyllä tosi paljon!

Tämähän sitten tarkoittaa sitä, että meidän neidillä alkaa päiväkotiura vain muutama viikko 1-vuotissynttäreiden jälkeen. Juttelin jo päivähoidon johtajan kanssa (jonka tunnen myös työni puolesta) ja selvisipä siinä keskustelussa myös tuo minun päätäni vaivannut päiväkodin "valinta". Päättää ei tietysti saa, mutta tosi kauan mietin ja pohdin lähipäiväkotien välillä, että mihin likkaa toivoisin ensisijaisesti. Tämä ratkesi sitten sillä, että tilaa ei oikeastaan ole muualla kuin yhdessä näistä päiväkodeista. Kyseessä päikky, joka on kauimpana meistä, mutta muuten tykkään tosi paljon. On iso, mutta U-kirjaimen muotoinen rakennus takaa jokaiselle ryhmälle oman rauhan. Lisäksi rakennus on uusi, joten homettakaan ei pitäisi olla.

Nyt sitten alkaa ne voivottelut ja mitä jos -tyyppiset ajatuksenjuoksut. Tiedän tuon neidin pärjäävän päiväkodissa, mutta kyllähän noin pienen päiväkotiin meneminen herättää ajatuksia ja huoliakin. Listasin näitä myös jo Puutalobaby-blogin kommenttikentässä, kun sielläkin päiväkotiura on juuri startannut. Mitä jos kukaan ei ehdi lohduttaa minun lastani? Mitä jos kukaan ei ehdi pitkän päiväkotipäivän aikana yhtään hassutella ja nauraa minun lapseni kanssa? Mitä jos minun lapseni tarpeita ei ymmärretäkään? Mitä jos minun lastani ei ehditäkään pitää sylissä? Mitä jos *laita tähän mikä tahansa pienen lapsen turvaan, hoitoon ja hellittelyyn liittyvä lause*?

Minä tietysti itse päiväkodin tätinä tiedän paljon asioita päiväkotien arjesta, kiireestä ja rutiineista. Se ei silti helpota, ehkä hirvittää vielä enemmän. Ehkäpä juuri minun lapseni ryhmässä onkin joku rutinoitunut työntekijä tai sellainen ihminen, jonka kanssa oman lapsen (tai minun) kemiat ei yhtään kohtaa. Toisaalta tämä on myös syy, miksi vien lapseni mieluummin päiväkotiin kuin perhepäivähoitajalle: päiväkodissa aikuisia on useampia, kun pph olisi vain yksi ihminen.

Nyt sitten olisi vielä muutama hankinta, jotta päiväkotiura pääsee kunnolla käyntiin. Täytyisi hankkia kuravaatteet, saappaat ja reppu. Facebookin kirppareilta olen yrittänyt sadevarusteita löytää, mutta vielä ei ole onnistanut. Eikä reppuakaan pakko tietty ole olla, kunhan nyt joku kassi. Mutta kyllähän se olisi silti (näin äidin mielestä) kiva, jos olisi tarhareppu! ;)

Ja hei... Huomenna neitillä on synttärit!!! Lauantaina juhlitaan ja viimeistään ensi viikolla sitten postausta näistä asioista. Huomenna moni lakkoilee tai osoittaa mieltään (ja vaikka ei tähän blogiin kuulukaan, niin pidän näitä asioita hyvänä asiana!) ja monen viikonloppukin saattaa alkaa jo tänään (kuten mieheni). Toivottelen siis kaikille oikein ihanaa viikonloppua! <3