Työpätkä ohi - miten meni 4 viikkoa?

Neljän viikon työrupeamani hujahti ohitse pirun vikkelään. Vaikka työni onkin päiväkodissa, niin täytyy myöntää, että teki hyvää päästää kotoa vähän pois. Illalla jaksoi olla likan kanssa ihan eri energialla, kun oli "joutunut" muiden lapsia kaitsemaan koko päivän. Tällä tarkoitan sitä, että tuntui mielettömän hyvältä päästä halimaan, hassuttelemaan ja nauramaan sen oman ihanan lapsensa kanssa. Toki tätä teki töissäkin lasten kanssa, mutta oman lapsen kanssa tunne on ihan eri tavalla mukana ja siihen rakkauteen meinaa välillä ihan pakahtua. <3

No menipäs kliseiseksi. ;) Minua kuitenkin ekojen työpäivien jälkeen hirvitti mitä isän ja tyttären kotona olosta oikein tulee. Mies sanoi heti ekana päivänä dramaattisesti: "kai tätä nyt sitten neljä viikkoo on pakko kestää". Hänen fiilikset eivät siis kovin taivaissa olleet. Tietysti ymmärsinkin sen, että rutiineja ei ollut löytynyt ja likka testasi kaikilla mahdollisilla tavoilla isiä. Mies tiuski ja oli aika niukkasanainen ja mun työkaverit kyselivät miten isi kotona pärjää. Olin jotenkin nolonakin, kun mua harmitti, että mies otti asian niin raskaasti.

Toivoin kuitenkin, että tämä neljä viikkoa toisi isiä ja tytärtä lähemmäs toisiaan ja niin siinä taisi kuitenkin käydä. Miehellä ei ole juuri tapana tuntemuksistaan avautua, joten tarkkaan en tiedä. Tänään kuitenkin seurasin noiden kahden hassuttelua ja mielestäni heidän suhteensa on päässyt ihan uudelle tasolle. Mieskin sanoi, että töihin oli kiva mennä, mutta samalla sanoi neljän viikon hujahtaneen nopeasti. Luulen, että miehellä oli sama fiilis kuin mulla ja jaksoi tänään töiden jälkeen olla likan kanssa paljon paremmalla energialla.

Samalla on tapahtunut muitakin tosi positiivisia juttuja: Miestä ei tarvitse patistaa joka asiaan. Miestä ei tarvitse opastaa joka asiassa, kun hän on löytänyt omat tapansa hoitaa neitiä. Ja parhaana asiana hän hassuttelee ja ihan vain on likan kanssa enemmän. Mies myös vierotti likan yösyötöistä ja nykyään neiti nukkuu yönsä putkeen. Toisinaan jopa aamuyhdeksään asti. Tietysti nyt kun tästä asiasta iloitsen, niin jatkossa ollaan hereillä kukonlaulun aikaan ja heräilee useampaan kertaan. Tietysti hampaat ja muut huolet yöunia tulee varmasti jatkossa häiritsemään, mutta tällä hetkellä meidän perheessä kaikki nukkuu todella hyvin. Kiitos siitä kuuluu isille!

Itselläni hermoja kiristi se, ettei mies jaksanut sotkua neidin kanssa yhtään, eikä juuri antanut tuon sormiruokailla tai tehnyt mitään sapuskaa. Söivät purkista päivästä toiseen. Lisäksi ulkona eivät käyneet. Ei jaksanut isi jatkuvaa roskien, käpyjen, ruohojen ja kaiken suuhun laittamista, joten ulkoilut jäivät hyvin pikaisiksi (lue: 5 minuutin keinuminen). Kuitenkin varmaan yösyöttöjen poisjäännin ansiosta ruoka on alkanut maistua paremmin ja ulkoilla varmasti elämänsä aika ehtii. Mun on vaan hyväksyttävä se tosiasia, ettei se koti-isyys ehkä kuitenkaan ole välttämättä se meidän isin juttu. Tärkeintä kuitenkin on, että isi-tytär-suhde on selkeästi vahvistunut! <3

Nyt sitten jännätään mun torstaista työhaastattelua! Mahdollinen vakkaripaikka olisi auki naapurikaupungissa ja se kyllä kiinnostaisi. Tietysti vähän ottaa päähän, että täytyy hankkia kakkosauto ja siitä tulevat kulut + päivähoitomaksut aiheuttavat sen, että tilanne on työttömänäoloon verrattuna melko sama rahallisesti ja ottaahan sellainen päähän. Vähän myös jo stressailen kuinka päivien pituudet meillä riittää, mutta parempi tämä työpaikka olisi kuin se, että työkkäri sitten pistää mut hakemaan töitä jostakin hurjan kaukaa!