Aamuinen raskaustesti, jälleen...

Viimeinen tällä hetkellä kaapista löytyvä testi oli tosiaan sitten tehtävä tänä aamuna. Plussaahan se näytti. Ei se vielä mikään kovin vahva ollut, mutta ei mikään hirmu haaleakaan. Sanoisin, että vähän vahvempi kuin aiemmat. Tai sitten haluan vain kovasti uskoa siihen ja näin sen sen takia niin. Kun 3 minuutin odotuksen jälkeen testiin kurkkasin, niin ensin tuntui musertavalta, kun viiva ei ollutkaan oikeesti tumma. Sitten aloin ajatella asiaa uudemman kerran ja olihan se nyt varmaan tummempi kuin aiemmin. Nyt vasta otin digikameralla siitä kuvan ja kuvassa se näyttää jopa tummemmalta ehkä. No en tiedä, yritän vaan kääntää asiaa päässäni uudestaan ja uudestaan. :D

Kuitenkin jotenkin on nyt sellanen tunne, että uskallan enemmän alkaa innostumaan. Haluaisin niin jo mennä penkomaan lastenvaatteita vintiltä, mutta ehkä odotan sitä vielä hetken. Siskoni on siis tuonut parhaimpia pieneksi menneitä vaatteita meille odottamaan perheenlisäystä. Siellä on myös muun muassa siskoni ja minun vanhoja vaatteita sekä myös tumput, jotka alunperin kuuluivat nyt 59-vuotiaalle enolleni. Eli niistä löytyy myös ihanaa historian havinaa.

Neuvolaankin pitäisi varmaan soittaa. Alkuraskauden ultrassa haluisin kovasti käydä, mutta rahatilanne nyt ennen veronpalautuksia on sellainen etten oikein tiedä pystyykö yksityiselle menemään. On tää muuten jännää! ;)