Tänä aamuna nukuin pitkään. Kello oli soittamassa, mutta torkutin, torkutin ja torkutin. Kiire ei ole mihinkään. Makasin sängyssä vielä hereilläkin kauan. Hain aamulehden ja söin rauhassa aamupalaa, luin lehteä ja pelasin puhelimella. Äitiltä tuli viesti: "miten voit?" Nyt haluisin vaan unohtaa. En jaksaisi raportoida olotilaani muille. Onneksi olen kieltänyt äitiä soittamasta, viestissä vielä on helppoa olla niukkasanainen olematta ilkeä.
Yritän kuitenkin löytää niitä voimavaroja, jotka saavat minut hymyilemään. Olen leikannut lehdestä meidän arkea ja parisuhdetta kuvaavia sarjakuvia jääkaapin oveen. Ne saavat minut aina hymyilemään. Tietysti ovat aika kärjistettyjä ja osa kaukaakin haettuja, mutta ne tuovat mieleen silti meidän elämän. Pikkuisia juttuja, mutta tärkeitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti