Haha, joko tämä tunteiden heittely alkaa! ;)
No ei kai, mutta kai tällaisessa tilanteessa on ihan ok, jos vähän ailahtelee mieli. Miehen kanssa olen viestitellyt ja puhunut puhelimessa (on töissä iltaan asti) ja nyt olen paremmilla fiilareilla. Ei mistään vauva-asioista puhuttu, ihan arkipäivän juttuja. Kaikki on kuitenkin hyvin ja oma olotila parani sen myötä. Edelleen pelottaa keskenmeno ja tulevaisuus. Eli käy miten tahansa niin hirvittää. :D Varmasti on ihan ymmärrettävääkin, että hirvittää. Silti jotenkin sen myötä tulee myös se ärsyttävä jäytäminen, etten ole ansainnut tätä, jos tunnen pelkoa tai epäilen itseäni.
Mitä tahansahan voi vielä tapahtua ja oli miten oli, niin nyt jos koska asiaa pitää katsoa rauhassa. Sunnuntaina ajattelin tehdä toisen testin ja katsoa mihin suuntaan tuo viiva muuttuu. Erilainen tilannehan tässä kuitenkin on edelliseen kertaan, jolloin mulle tuli "menkat". Ja vähän niiden jälkeen omituista vuotoa, jonka jälkeen vasta tein positiivisen testin. Sen osalta siis on ehkä hyppysellisen turvallisempi olo (jos sen voi niin sanoa). Nyt kuitenkin menkat alkaa ihan rehellisesti oleen myöhässä, eikä mitään hämmentäviä verenvuotoja ainakaan vielä ole ilmennyt. Ja edellisellä kerralla en valemenkkojen alla saanut plussattua vaikka testejä tein.
Joten, well see...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti