Eli tänään on kp30! Tänään oli jo sellasia menkkamaisia oloja, mutta mitään ei ole vielä kuulunut. Olen koko ajan ihan vainoharhainenkin, että nyt alkaa... ja ei kuitenkaan!
Jotenkin nyt on vähän ristiriitaiset fiilikset. Toivon toisaalta, että nyt olisi sitten tärpännyt ja toisaalta toivon, ettei olisi. On melko rankkaakin ajatella, että toivottavasti ei. Tulee jotenkin syyllinen olo, ettei sais tuntua siltä. Huoh... Viime päivinä olen jo ajatellut, että onko niissä lapsissa taas mitään järkeä! Voi kamala! Jos ihan oikeesti ajattelee oman navan kautta, niin koko loppuelämä menisi paljon "helpommin" ilman lapsia. Mies sitä aina välillä väläyttelee ja sit alan itsekin sitä pohtia. Sitten mietin taas sitä, kuinka lapsista on iloa ja kuinka moni äiti on sanonut tuntevansa itsensä kokonaiseksi vasta lasten myötä.
Tää on henkisesti tosi rankkaa... Ja tuntuu, että ajattelen mitenkä päin tahansa tätä asiaa, niin metsään menee...
Tsemppiä pohdintoihin. Täytyy myöntää että itsellekkin tulee välillä kauhistus.. eri asoista kyllä, lähinnä ajatuksia että onko järkeä hankkia lasta nyt kun ei ole paljon rahaa, olisiko myöhemmin parempi jne... Loppujen lopuksi päädyn aina samaan lopputulokseen <3
VastaaPoistaNo tällä hetkellä mulla on taas tosi vahva halu plussata. Varsinkin nyt, kun tää kierto tuntuu pitkittyvän. Mää en edelleenkään tiedä mikä mun kiertoni pituus oikeesti on, kun ihan oikeata kiertoa mulla ei ole kesäkuun jälkeen ollut ja siinä vaiheessa en vielä tarkkaillut asiaa. Joten katsotaan nyt. Koko ajan on pelko, että menkat alkaa ja tosiaan nyt pelkään pettyväni, jos ne menkat sieltä tulee...
Poista